Viime kesänä rakensimme kasvihuoneen.
Ystävät toi VALTAVAN kuorman purkulautaa, kakkosnelosta ja
muuta rakentamiseen tarvittavaa.
(kiitokset Karille ja Maaretille!)
Runko rakentui siis kierrätyskamasta, alapuiden alle tuli vanhat tiiliskivet.
Kasvarin alaosa tehtiin puretun ison kasvihuoneen (ilmaiseksi saaduista) lasiruuduista
ja vain katto tehtiin uudesta materiaalista, eli höyrynsulkukalvosta.
(Hyvin on muuten kestänyt lumikuorman!)
Mielestäni vain juuri tällä tavalla toteutettu kasvihuone sopii meille, koska
ikinä ei voi tietää, jos innostus lopahtaakin kesken kasvukauden,
(tautien tai tuholaisten tai muun takia)
niin ei harmita, kun ei ole laittanut siihen paljon rahaa kiinni.
Sadon odotus kävi kieltämättä kaikkien hermojen päälle,
lapset olivat käyneet salaa maistamassa raakoja tomaatteja,
todistusaineisto (pienet hampaanjäljet rungossa roikkuvan vihreän tomaatin kyljessä)
nauratti makeasti koko porukkaa.
Kasvihuoneessa kypsyi kuitenkin ajastaan
aivan ihania....
Tomaatteja ja
pitkiä kurkkuja!
Ei voi puhua edes samalla viikolla niistä
Espanjan serkuista, joita marketit on pullollaan.
Satomme säästyi taudeilta ja tuholaisilta ja oli runsas.
Ensi kesänä on varmaan rakennettava toinen kasvari.
Toinen tomaateille ja
toinen kurkuille.
Meillä ei ollut mitään grillipaikkaa tässä pihalla, joten
haalittiin rakennustavaraa sieltä ja täältä.
Purkulautaa, tolppaa, vanhoja ovia, tiiliä.
(Puuttuu näköjään otsalauta -> edelleen, kävin tarkistamassa hih!)
Niistä sitten rakenneltiin yhtenä viikonloppuna
linnunkoppi (kuten veljeni tätä nimitti)
Tämä seinä ei ole vielä ihan valmis, laasti (ja intokin) lopahti.
Mutta sitten ensi kesänä raksahommat jatkuu tuolla(kin).
(voi, miten reppanalta tuo ikkuna näyttää!)
Joka tapauksessa grillimökki
(tai kesäkeittiö tai miksi tätä nyt voisi kutsua?)
oli kovassa käytössä, siellä kun pystyy olemaan sateensuojassa.
Avotulta emme tietenkään sisälle tehneet.
Tässä vähän rajailtiin pihaa, taimet on vielä ihan pieniä.
Keijuangervoa, mirrinminttua ja kuunliljaa.
Taustalla joku ihmekuusi, se on pysynyt noin tiheänä ilman leikkausta!
Ja aitaan nojailee roskalavalta pelastettu ikivanha polkupyörä :)
Tarkoitus oli, että tiilien tällä puolella on soraa ja pensaiden takana nurtsia
(nurmikko jäi kuitenkin kylvämättä, koska oli kaikkea muutakin "tärkeää" tekemistä pihalla :oD)
Nämä orvokit (ja paljon muutakin) pelastin erään ison marketin roskiksesta,
kaikkea hullua ne pistää menemään!
Perennanvauvat asustivat alkukesän kasvihuoneessa. Saas nähdä, kuinka moni
on jäänyt henkiin talven jälkeen,
taisivat nimittäin unohtua omenapuun alle,
ARGH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti